On olemassa Jazz, ja on olemassa Swengi. Jazzin ja Swengin oli tarkoitus mennä naimisiin. Tätä voisi kutsua niin sanotuksi järjestetyksi avioliitoksi. Kaikki oli suunniteltu, ja sovittu. Mutta sitten tuli jotain, mikä keikautti kaiken päälaelleen. Häät oli peruttu.
Swengi
Se mikä aiheutti häiden perumisen, oli bulliharrastuksen liika kuluttavuus ja raskaus. Minusta piti tulla kasvattaja, minun piti yrittää tehdä oma osuuteni tämän rodun säilyttämisen puolesta. Käytin sitä varten paljon aikaa sukutaulujen tutkimiseen, terveystilastojen metsästämiseen, muiden kasvattajien haastattelemiseen ja linjojen vertailuun. Kaikki tämä johti hyviin ja huonoihin kokemuksiin. Olen tuonut Suomeen yhteensä kolme koiraa ulkomailta (jos Rinjaa ei lasketa). Jazzin, Taikan (Grisse Basse Unyielding - nimensä arvoinen tyttö ja omistajat) ja Swengin (Grisse Basse Vamp from Holland).
Kävin hakemassa Taikan itse kasvattaja Brigiten luota Hollannista 8 viikon ikäisenä. Taika asui meillä ensimmäisen viikkonsa Suomessa. Lyllersi pallomahansa kanssa mukana töissä, ja makaili Jazzin kanssa päällekäin. Taika oli ihana.
Taika muutti omaan kotiinsa, Sannan ja Mikon luokse. Sijoitussopimus oli tehty ja kaikki meni mutkattomasti. Kunnes 3-4kk iässä Taika alkoi ontua toista takajalkaansa. Paniikki päälle ja tutkimuksiin. Tähän päivään mennessä Taika on leikattu 2 kertaa, kuvattu lukemattomia kertoja ja rauhoitettu yhtä monta kertaa. Kintereen OCD on johtanut siihen pisteeseen, että Taikan jalkaan laitettiin ruuveja ja teräslevyjä mitkä pitävät nivelen paikoillaan. Kinner siis jäykistettiin. Tämä estää nivelen liikkumisen, ja näin kivun syntymisen mikä mahdollistaa Taikan suhteellisen normaalin liikkumisen. Vielä on yksi leikkaus edessä, missä poistetaan viime leikkauksessa laitetut ylimääräiset osat. Toistaiseksi ainakin näyttää hyvältä jalan suhteen ja toivottavasti paraminen jatkuu samaan tapaan! Ja, ettei elämä kävisi liian helpoksi Taikan perheelle, löytyi Taikan sydämestä vielä sivuääni. Vaaraton onneksi, mutta sivuääni kuitenkin.
Kaikkeen tähän on mennyt tolkuttomasti rahaa, ja monia kyyneleitä on vuodatettu, niin Taikan päässä kuin tässäkin päässä. Minä en voi kuin kiittää, kumartaa ja nostaa hattua Sannalle ja Mikolle Taikan hoidosta. Kärsivällisyys on todellakin hyve. Kiitos, että olette Taikalle niin hyvä koti.
Bullien kasvattamisesta haaveileva ei vähästä lannistu. Aloin alusta. Jazz oli onnistunut hankinta, paras mitä olen ikinä tehnyt, ja ainakin toistaiseksi terve kuin pukki ja loistava tyyppi kaikin puolin. Minulla on/oli uros mutta ei narttua.
Grisse Bassen Brigiten kanssa homma toimi hyvin. Hän on rehellinen, tai ainakin puhuu suoraan asioista niiden oikeilla nimillä kenestäkään kun ei voi mennä takuuseen. Hän vastaa kaikkiin kysymyksiin suoraan ja kiertelemättä. Brigitellä on myös kotonaan se syy miksi minä alunperin bulleihin ihastuin, Dave.
Grisse Basse Charming White Devil. Nyt jo pitkälle yli 10 vuotias.
Salla, Swengin omistaja , halusi heidän Jaskalleen kaverin. Tyler, Swengin isä,
Trick or Treat Armageddon, oli astumassa Marieken eli
Grisse Basse Spitting Imagen. Kunnon "kuola valuu yhdistelmä". Olin myös nähnyt molemmat koirat livenä, kun olin hakemassa Taikaa, tutkinut ihon, lenkittänyt niitä, nähnyt terveystestitulokset jne. Kaikki oli reilassa. Olimme myös sopineet kasvattajan kanssa, että jos olen tästä yhdistelmästä kiinnostunut, saan valita nartun ensimmäisenä. Niinpä siis lähdin hakemaan Swengiä uudenvuodenaattona.
Swengi on kasvanut hyvin. Swengillä on loistava koti, jossa sitä rakastetaan niin paljon, että he hakisivat varmasti vaikka kuun taivaalta jos olisi tarvis. Meillä oli Sallan kanssa sopimus, että jos Swengi pysyy terveenä ja on hyväluonteinen ja muutenkin mukava, tehdään "liisaus-sopimus" ja Jazz ja Swengi yhdistelmä toteutetaan. Suunnitelmat on ehtineet muuttaa muotoaan jo monta kertaa, mutta aina minä palaan siihen, että kyllä se on Jazz joka sulhoksi pääsee, jos niin on käydäkseen että Swengillä pennut teetetään. Se oli alkuperäinen suunnitelma, sillä perusteella Swengi on valittu, ja siksi se yhdistelmä tuntuu parhaalta.
Ilmassa on leijunut koko ajan uhka siitä että perun kaiken ja laitan hanskat tiskiin. Siihen ei ole ollut yhtä syytä. Kai siihen liittyy kaikki liiat vastoinkäymiset koirien kanssa, Rinja ja Rinjan ongelmat, Taika ja Taikan ongelmat, se että kun itse yrittää ajatella pidemmälle kuin näyttelykehään asti ja samalla näkee kun tehdään tietoisesti hallaa rodulle tekemällä päätöksiä vain niitä näyttelyitä ajatellen Harrastajien yhteistyökyvyttömyys ja kiittämättömyys, kaikki se mikä tekee tästä harrastuksesta sellaista ettei sitä halua omaan elämäänsä.
Minä päätin : Mitään pentuja ei tule. Hyviä koiria tai ei, niin minä en lähde siihen.
Kuitenkin takaraivossa piipittää koko ajan vieläkin pieni ääni joka sanoo: Miksi ei?
Kasvattajaksi en edelleenkään aio. Minulla ei ole suuria suunnitelmia, eikä päämääränä ole päästä kasvattajaryhmänä Voittajanäyttelyyn poseeraamaan.
Tilanne on se, että minulla on "käsissäni" kaksi hyvää koiraa. Swengi ja Jazz. Molemmat ovat olleet päällisin puolin terveitä, molemilla on sellainen luonne, että uskaltaisin laittaa kumman vaan minne tahansa hoitoon tai kenen tahansa talutettavaksi. Ei ne rumiakaan ole. Swengi on todella kaunis!Jazzillä on vähintään kivoja koiria sukutaulussa. ;)
Sukusiitosprosentti- ja kerroin on puhtaat nollat. Minulla on ollut ilo tavata, sekä Swengin että Jazzin sukulaisia henkilökohtaisesti, ja keskustella pidemmän kaavan mukaan molempien koirien kasvattajien kanssa. Tiedän molempien hyviä ja huonoja puolia paljon, tai sanotaanko riittävästi. Paperilla ainakin yhdistelmä näyttäisi hyvältä. Loput on sitten tuuria...terveysasioihin ei loppujen lopuksi voi juurikaan vaikuttaa. Koirat testataan, jos kaikki on ok,tehdään yhdistelmä ja toivotaan parasta.
Se mihin minä itse voin vaikuttaa, on se mitä pentulaatikossa tapahtuu. Hyvin sosiaalistettu, paljon asioita kokenut pentu olisi ilo antaa uuteen kotiin ja seurata sen kehitystä.
Yksi asia mikä on myös osa dilemmaa, tehdäkö pentue vai ei, on sopivien kotien löytäminen. Haluaisin antaa pennut vain koteihin joilla on jo ennestään bullikokemusta, ja bulliymmärrystä. En koe olevani pätevä valitsemaan tällä bullitaustalla pennulle hyvää uutta kotia, jos kodissa ei ole jo ennestään jonkin verran bullitietämystä. En usko, että osaisin kertoa ihan kaikkea tarpeellista, en osaisi olla niin hyvä opastaja, että täysin uudet bullinomistajat voisivat minuun täysipainoisesti kysymyksissään nojata. En minä mikään keltanokka kai enää ole, mutta silti. ;)
Eli, tehdäkö vai eikö tehdä? Tuntuisi niin turhalta jättää 2 tervettä koiraa käyttämättä. Se kun ei aina ole itsestään selvyys tämän rodun parissa. Hyötyykö siitä sitten kukaan loppujen lopuksi yhtään mitään? Jos näistä pennuista tulisi myös terveitä, olisi taas sääli jättää käyttämättä niitä...ja kukas niitä sitten on käyttämässä? Jos en minä kerran aio kasvattajaksi....sitä se nimittäin olisi, jos tästä mahdollisesti toteutuvasta pentueesta eteenpäin vielä itse jatkaisin. Mutta kai se on niin, ettei tätä asiaa tarvitse valmiiksi pureskella. Tekee niin kun sillä hetkellä tuntuu hyvältä ja oikealta.
Swengin astutus olisi vuonna 2011. Swengin ja Jazzin mahdollisen pennun astutus vasta korkeintaan 2013. Eli ei tälläisillä päätöksillä kiire ole, vaikka siltä välillä tuntuu. :D
Mielipiteitä: Jazz ja Swengi, naimisiin vai ei? Nimet ainakin stemmaisi.
Lähdetään nyt vaikka liikkeelle siitä, että alan kartoittaa mahdollisesti pennuista kiinnostuneita...eli sähköpostia osoitteseen obviouslybts@hotmail.com jos kiinnostaa, edes teoriassa. ;)
.jpg)
.jpg)
