Pohdintoja ja paasaamista.

Mä oon tässä miettinyt...tätä koiraharrastusta, eritoten bulliharrastusta. Miksi sitä jaksaa vaan? Vaikka välillä meinaa pää räjähtää turhautumisesta, niin silti sitä vaan jatkaa pään hakkaamista seinään.

Esimerkkinä aihe: terveystestaaminen. Kuulostaa simppeliltä asialta, kuulostaa sellaiselta asialta jota ihan kaikki kasvattajat haluaisivat kannattaa, ja ennen kaikkea, koirillansa teetättää. Kaunis ajatushan se on, mutta toteutus ontuu...pahasti.

Minulle koiraharrastus/kasvatus edustaa ennen kaikkea rodun elinvoimaisena pitämistä. Sitä, että tekee omilla toimillansa kaiken sen eteen että jokaisella yksilöllä olisi hyvä olla, ja siten koko rotu voisi voida paremmin. Kasvattajana hyvien onnistuneiden valintojen tekemiseen on loppujen lopuksi hyvin vähän työkaluja apuna. Mutta, kaikkein konkreettisin niistä on terveystestaus. Tällä hetkellä bullien JTO:ssa suositellaan testattavaksi kuulo, sydän, munuaiset ja polvet. Hienoa. Kaikissa maissa ei ole edes suosituksia, saati sitten jalostustoimikuntaa.

Sydämen kohdalla Suomessa suositellaan sydänkuuntelua stetoskoopilla, ja jos sivuääni kuuluu sen jälkeen Doppler ultraa. Saisinko kuitenkin ehdottaa?
Ensin Doppler ja sen jälkeen vuosittain kuuntelu. Miksi odottaa, että ongelmat tulevat "kuuluviin", kun voidaan jo heti sulkea pois mahdolliset sydämen rakenneviat? Jotkut sydänongelmat tulevat esiin sydänkuuntelussa vasta koiran ollessa jo iäkkäämpi, jolloin sitä on voitu ehtiä käyttää jalostukseen jo monia kertoja. Siinä vaiheessa väittäisin, että se Doppler ei enää paljoa lämmitä...ainakaan pentujen omistajia. (Taidankin muuten ehdottaa tätä muutosta jalostustoimikunnalla, beware :D )

Muuten Suomessa on suhteessa asiat oikein hyvin, sinänsä turha natkuttaa. Täällä on kuitenkin aika hankala "päästä pälkähästä" jos ei suositeltuja testejä ole suoritettu. Pennunostajat on valveutuneita, ja osaavat vaatia todistuksia ja niin sen pitää ehdottomasti ollakin. Toisekseen kasvattajat haluavat Suomessa testata vanhemmat ennen astutusta aika säännönmukaisesti mikä on hieno asia. Ei tämäkään mikään lintukoto ole, mutta verraten meillä on asiat hyvin.

Mä olen törmännyt useaan otteeseen Keski-Eurooppaa kolutessani, että terveystestitulosten todistusten perään kyselemisestä saa hyvin vihaisen ja ennen kaikkea loukkaantuneen vastauksen. Missä vaiheessa tästä koiraharrastuksesta tulee niin henkilökohtaista/kunnian asia ettei asioista voi enää puhua normaalisti? Ja miksi?

Eikö sen juuri pitäisi olla kaikkien etu, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, mitään ei salata ja asioista pidetään tilastoja ja kirjaa? Kun shit nyt vaan happens, kukaan ei ole koskematon. Kaikilla tulee jossain vaiheessa vastaan sairauksia joiden puhkeamisen estämiseksi ei olis voinut tehdä mitään...kun niitä nyt vaan tulee.

Eikö me voitaisi oppia käyttäytymään niin, ettei sairaan pennun kasvattajaa tarvitsisi lynkata lyttyyn, vaan yritettäisiin yhdessä selvittää mistä kaikki johtuu? Koiraharrastusta vaivaa liika "asioiden henkilökohtaisesti ottaminen"...ja näyttelyt.
Esim. mitä sitten jos joku sanoo, että hei sun koiran iho punottaa, onkohan sillä allergiaa? Kun sillä voi hyvinkin olla! Tai jos joku sanoo että, hei mä kuulin että sun koiralla on sisäkulmurit...siitä on turha vetää hernettä nenään, varsinkin jos asian laita oikeasti on niin. Tai mitä sitten jos joku jossain puhuu sun koirasta jotain, ihan mitä vaan...kun itse kuitenkin aina tietää miten asiat oikeasti on.

Pitäisi myös olla kykyä tunnistaa omien koiriensa virheet, ja olla sen verran selkärankaa, että jättää ne maanantaikappaleet käyttämättä...vaikka se miten surettaisi.

Kai se vaan on niin, että pitää keskittyä vaan omiin tekemisiinsä, ja pyrkiä "muuttamaan" asioita sitä kautta. Se on vaan niin harmi jos asioiden pitää mennä ensin todella pahaksi, ennen kuin tarpeeton linjasiitos ja sairaiden koirien jalostuskäyttö vähenee/loppuu. Sitten kun se voi olla jo liian myöhäistä.

Idealisti mikä idealisti...mä en varmaan ikinä saa mitään muuta aikaiseksi kun marinaa. :D Ja ei minäkään en ole täydellinen. Kaikki tekee virheitä, kunhan ei vaan tietoisesti.

Ps. Vastaus kysymykseen, miksi tätä jaksaa:
Mä vaan pidän mun Pimmistä ja Pämmistä niin kovasti!Ja haluan muille samaa. Se riittää.

Back in business!

Kotisivuraakileet avattu uudestaan! Tervetuloa!

*Click click*